Kirjoitin tällä viikolla kirjoituksia etukäteen. Tänään kuitenkin oivalsin jotain hyvin oleellista ihan noin niinkuin kaiken kannalta. Ajatuksia ei voi kirjoittaa etukäteen. Mistä voi olla varma, että kaikki on niin myös huomenna tai sitä seuraavana? Miksi lykätä tyytyväistä tekstiä monen päivän päähän, kun se tyytyväinen ja toiveikas olo on kuitenkin tänään tässä eikä välttämättä enää huomenna.
Sama pätee tähän uudenlaiseen elämänrytmiin. Kaikki tapahtuu nyt tiettyjen asioiden ehdoilla, joten on aivan turha kurottaa liikaa huomiseen. Ei sillä etteikö se tulisi, vaan siksi, että paras hetki on kuitenkin todennnäköisesti aina se meneillään oleva. Paitsi jos puhutaan luuydinnäytteestä tai noin niinkuin ylipäätään hoidoista. Silloin on ihan tarpeenkin suunnitella jotain kivaa palkinnoksi.
Juuri nyt tuntuu siltä, että päivän paras hetki on aamulla. Aamut on aina täynnä toivoa.
Olen tuskaillut opintomotivaation puuttumisen kanssa, mutta tällä viikolla aloitin täysin kivuttomasti uuden koulukirjan kahlaamisen. Olen niin ylpeä itsestäni.
Illat on nykyään kamalia. Miten paljon huolta mahtuukaan väsyneeseen ihmiseen. Aamut on aina parempia. Olisipa aina aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti