Ei pitäisi lukea keskustelupalstoja. Tulen hulluksi ja lamaantuneeksi aina kun luen niitä.
Ottaisin siskon kivuista puolet, jos voisin. Hoidot ei ole vielä edes alkanut ja jo nyt sitä on ronkittu vaikka kuinka paljon. Ja minä kehtaan inistä piikkikammosta ja hammaslääkäristä. Tässä saa asiat kyllä hieman erilaiset mittasuhteet.
Sairaala ahdistaa. Huoneissa on laimeat värit. Ehkä se syöpäosasto on vähän kivempi paikka.
Ostettiin äitin kanssa siskolle tänään yllätyslahjaksi pieni sievä laukku. Sain itse samanlaisen. Sydän ihan pakahtui kun näin miten iloiseksi sisko laukusta tuli.
Koen huonoa oma tuntoa niinä hetkinä, kun sisko on sairaalassa ja minä olen kotona tekemässä jotakin tavallista. Toisaalta tuli aika voittajafiilis kun saatiin sisko kotiin leikkauksesta kotiin samana päivänä.
Minun piti valokuvata tämä projekti. En ole vielä ehtinyt aloittaa, on niin paljon tekemistä. Enkä ole jaksanutkaan.
Miksi juuri minun sisko. Vaikka tämä on vain hidaste, tahtoisin jo tämän olevan ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti